Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Turvallisempi huominen Kreetan kulkukoirille ja kissoille. Tilaa eläinaiheisia Joulukortteja, autat kodittomia koiria ja kissoja Kreetalla.

Osallistu sterilointikampanjaan, ehkäistään yhdessä Kreetan kaduille syntyvien koiranpentujen lohduton kohtalo.

Liity jäseneksi ja auta kodittomia eläimiä.

TÄHTIIN KIRJOITETTU ADOPTIO

Lumikki koira makoilee ja rapsuttaa korvaansa hiekkarannalla, Kreetalla.

 

On lokakuun 26. päivä vuonna 2017. Odotan perheeni kanssa Hanian lentokentällä Natalieta ja koiria. Jännitys on käsin kosketeltava. Olin kolmisen viikkoa aiemmin luvannut toimia lentokummina ensimmäisen kerran elämässäni.

En ole koskaan pitänyt itseäni koiraihmisenä, vaikka ostinkin ensimmäisen koirani miltei 20 vuotta sitten. Äärimmäisen eläinrakas olen kuitenkin. Meillä asui kotona tuolloin lokakuisen Kreetan matkan aikana jo kaksi gekkoa, kaksi kissaa, koira, kukko ja kaksi kanaa, joista toinen oli päättänyt käydä talvea vasten hautomaan. Eläintarha, kuten työkaverini sanovat.

Kreetasta tuli minulle jo ensimmäisellä käynnillä ”sydämen saari", niin ihon alle tuo kaunis saari pääsi. Saaren kurja nurjapuoli näyttäytyi minulle kuitenkin karulla tavalla jo ensimmäisellä käynnillä. En voinut unohtaa kulkukissoja, joihin törmäsin lähes joka nurkalla. Koiriin kiinnitin ehkä vähemmän huomiota. Tiesin palaavani saarelle, mutta tällä kertaa olin päättänyt myös tehdä jotain noiden kissojen eteen. Ennen lähtöämme näin Hard Luck Paws ry:n facebook sivuilla päivityksen Ierapetrassa sattuneesta ikävästä tapahtumasta, jossa nuori poika oli heittänyt koiria mereen. En voinut käsittää ihmisen julmuutta. Itkin. Ilmoitin muulta perheeltä kysymättä, että voimme tarvittaessa toimia lentokummeina.

Viikko Kreetalla oli lämmin. Kävelimme kilometritolkulla katsellen saarta ja sen historiaa. Yhden iltalenkin aikana törmäsimme ihmisjoukkoon kaupan sivupihalla. Selvisi, että siellä oli emokissa kuuden pentunsa kanssa. Kolmella kissanpennulla oli viruksen aiheuttama silmätulehdus.  "Yleinen vitsaus täällä" totesi eläinlääkäri. Veimme kissanpennut siis eläinlääkäriin, hoidimme, lääkitsimme ja Hard Luck Paws:n avulla löysin kahdelle kissalle hoitopaikan. Nämä kaksi kissaa on adoptoitu sittemmin Kanadaan. Pieni teko meille, suuri asia näille kissoille.

Tuolta se Natalie jo saapuukin koirien kanssa. Koirat esitellään meille: Goldie, Honey, Elvis, Gigi ja Snow White. Kaikki viisi silmäparia tuijottavat meitä. Melkein kuulen heidän kuiskaavan ilmoille: Efharisto!
"Saanko tuon koiran?" kysyy tyttäreni.
"Et, meillä on jo koira" vastaan.

Olin ehkä näkevinäni, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Saavumme Helsinkiin. Kentällä tyttäreni saa Snow Whiten syliinsä. Kyllä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vielä tuolloin vakuutin itselleni ettei meille tule toista koiraa. Ajoimme kotiin. Tytär oli hieman murheellinen jyrkästä päätöksestäni. Seuraavana yönä en saanut unta. En saanut mielestäni Snow Whiten katsetta: ethän hylkää minua!

 

Lumikki Suomessa

 

Muutamaa kuukautta aiemmin joku oli hänet hylännyt, pienen pennun. Jättänyt kylmästi. Koirien ruokintapaikalle. Rannalle. Selviytymään. Onneksi kuitenkin vapaaehtoiset hoitivat häntä, rokottivat, madottivat, loishäätivät. Snow White sai asua vapaaehtoisen kotona siihen saakka kunnes oli aika matkustaa Suomeen sirutettuna ja passi minun taskussani.

Aamulla otin Annetteen yhteyttä. Täytin adoptiopaperit. Viikon kuluttua haimme Snow Whiten eli Lumikin kotihoitopaikasta kotiin. Saimme maailman ihanimman koiran. Sydänten sulattajan. Nopea älyisen, lempeän koiran. Näin minusta tuli koiraihminen. Annoin sydämeni kulkurille.

Efharisto, tunnen tuon kiitoksen sydämessäni joka päivä.

Lumikki asuu nyt maaseudun rauhassa. On sopeutunut hyvin monenkirjavaan eläinjoukkoomme. Hän nauttii pitkistä lenkeistä, kun saa tutkia ja nuuhkia. Välillä riehaannutaan toisen koiran kanssa. Välillä käydään tuijottamassa silmästä silmään kukkoa. Käperrytään kainaloon ja nautitaan rapsutuksista. Elämä maistuu hyvälle, kuten myös sukat.

 

SNOOPY - IHANA POIKA PÄÄSI KOTIIN

Kuvat adoptoidusta Snoopy koirasta

Keväällä 2011 olimme mieheni kanssa lomamatkalla Kreetalla. Heti hotellille saavuttuamme huomasimme hotellin allasalueelle tepastelevan uteliaan koiranpennun. Pentu oli arka, mutta utelias ja leikkisä. Kaikki pallot ja myös rantasandaalit kelpasivat koiralle leikkikaluiksi. Eräät Suomalaiset olivat jo aloittaneet koiran ruokinnan ja koira asusteli hotellia vastapäätä olevalla tyhjällä tontilla. Näiden turistien kotiinlähtö tuli käsille ja he pyysivät josko joku jatkaisi koiran ruokintaa. Ajattelin, että näin ei voi jatkua, että koiran ruokinta on kiinni siitä, että ottaako joku turisti asian huolehtiakseen.

Aloin aktiivisesti etsiä tietoa minne koiran voisi toimittaa. Onneksi hotellissamme oli suomalainen nainen töissä, jolta sain yhteystiedot Silke Wrobelille. Useiden puhelinsoittojen myötä saimme sovittua koiran viennistä Silken luokse. Sitten piti vielä saada koira kiinni... Järjestimme erään entisen poliisin kanssa "kiinniottopartion" ja koira saatiin kiinni ja turvaan pahvilaatikkoon ja matkaan kohti Hanian keskustaa. Tässä vaiheessa tämä entinen poliisi oli jo nimennyt koiran Snoopyksi.

Menimme Silken kanssa eläinlääkäriin, jossa koira sai sirun, rokotukset, madotukset ja punkkihäädöt. Silken ystävät ja eräs kreetalla asuva suomalainen lupasivat pitää koiraa sijaiskodissa kunnes koiran tuontivaatimukset täyttyivät.

Tällä välin löysin Snoopylle lentokummin, joka ystävällisesti toi koiran mukanaan Suomeen. Oli jännittävä ja liikuttava hetki odottaa Snoopya Helsinki-Vantaan lentokentällä, voi sitäodotuksen määrää. Snoopy tuli ja oli heti iloinen ja innoissaan.

Kotona Snoopya odotti kultainennoutaja, jonka kanssa se oli heti ensimmäisestä päivästä lähtien parhaat kaverit. Päivääkään en ole katunut sitä, että kulutin lomastani suurimaan osan aikaa koiran asioiden hoitoon. Sen sijaan olisin varmasti katunut loppuelämäni jos en olisi tätä koiraa kotiin tuonut sillä kodin hän teki sydämeeni jo tuon viikon aikana. Kiitos kuitenkin Snoopysta kuuluu myös monelle muulle ihmiselle, joita ilman ei poika olisi kotona. Kiitos siis mm. Petra, Sakari, Riitta, Piia, Marko, Barbara ja Silke.

 

 

 

BELLA - AARRE JOKA LÖYTYI TARHALTA

Kuva Bella-koirasta tarhalta. Bella on pääosin ruskea väriltään, mutta kaulassa ja rinnassa on valkoista karvaa. Bellan korvat muistuttavat enemmän luppakorvia kuin pystykorvia. Ilme on iloinen ja hän katsoo suoraan kuvaajan kameraan. Alemmassa kuvassa Bella istuu isäntänsä sylissä katsoen telkkarista hiihtokilpailuja.

Aloimme mieheni kanssa käymään Kreetalla kolme vuotta sitten. Tutkin jo ennen ensimäistä matkaamme facebookista mahdollista koiratarhaa, jossa voisimme vierailla ja jonne voisimme viedä tarvikkeita. Alkuun olin yhteydessä tarhaan, joka oli Heraklionissa, mutta koska matkakohteemme oli Haniassa, oli tuo tarha liian kaukana. He olivat kuitenkin niin ystävällisiä, että antoivat Noah´s little Arkin yhteystiedot, joka sijaitsi Hanian tuntumassa ja oli siten meille sopivampi kohde.

Kävimme tarhalla tuolloin parikin kertaa. Mieheni kertoi sydämensä särkyvän, koska emme voineet adoptoida tarhalta ketään. Kotona meitä odotti jo kolme koiraa. Pystyimme kuitenkin auttamaan muilla tavoilla kuten olemalla koirien luona ja siten he saivat olla enemmän tekemisissä tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Jatkoimme aina Kreetan matkoillamme tarhakäyntejä ja veimme kassikaupalla tavaraa aina mennessämme.

Vuonna 2014 matkustimme Kreetalle kolme kertaa ja joka kerralla kävimme myös tarhalla. Toisella matkustuskerralla, heinäkuussa, olimme sopineet jo ennakkoon treffit tarhalle. Keskustelimme pitkään eläinten tilanteesta Kreetalla. Tuolloin mieheni seisoi tarhan edessä olevalla kentällä ja veti koiria puoleensa kuin magneetti. Siihen sipsutteli varovasti tarkkaillen miestäni myös pieni ruskea “kettutyttö”. Minusta hän ei ollut pätkän vertaa kiinnostunut. Jatkoin juttelua kodittomien eläinten tilanteesta ja koira meni uudestaan arastellen mieheni luo ja kellahti selälleen. Koiralla näkyi tuolloin vielä tuore leikkuuarpi vatsassa. Tarhalla ihmeteltiin miten koira noin rohkeasti antautui miehelleni. Koiralla oli tyypillinen tarina. Hänet oli jätetty tarhan portille hylättynä ja peloissaan. Katsoin miestäni ja näin pienen välähdyksen hänen silmissään. 

Lähtiessämme tarhalta sanoin miehelleni, että on olemassa ihan pienen pieni mahdollisuus, että adoptoisimme tuon pienen “kettutytön” kolmen uroksemme seuraksi, tyttöhän oli leikattu. Ajoimme joitain kilometrejä uimarannalle ja päätimme, että se pieni “kettutyttö” lähtee meille Kainuun korpeen lauman uudeksi asukiksi. 

Alkoi asioiden järjestely ja sitten Bella-tyttö jo lähtikin mukaan kotimatkallemme. TUI Fly Nordic toimi todella nopeasti ja joustavasti varatessamme lentopaikkaa hänelle.  Tarhalta hoidettiin Bellalle passi valmiiksi ja kaikki sujui ongelmitta, kun ilmoitimme ajoissa suunnitelmistamme. Tarhalta saimme myös kuljetusboxin lainaan, jonka palautimme syksyllä takaisin. Tarhalla olevat koirat ehditään pääsääntöisesti rokottaa ja meidänkin Bella oli matolääkettä vaille valmis adoptoitavaksi. 

Lentomatkan jälkeen lentoboxista tuli ulos kovin kovin arka tyttö, joka hädintuskin uskalsi ulos laatikosta. Kotiin päästyämme huomasimme, että uusi perheenjäsenemme olikin varsin kiltti kotikoira. Sisäsiisti ja oppivainen ja aivan täysivaltainen lauman jäsen. Ihmeissään kaikesta uudesta, mutta silti niin iloinen ja touhukas tyttö. Joissain tilanteissa tuo arkuus vielä tulee esille, mutta enää melko harvoin. Olen huomannut, että välillä hän katselee sivusilmällä meitä ihmisiä ja näyttää hyvinkin mietteliäältä ja viisaalta. Bella-tyttömme on kyllä hurmannut kaikki ne, jotka hänet on tavanneet. Minä en vaihtaisi häntä miljooniinkaan euroihin, hän on oikea aarre.

 

SIA - TYTTÖ SAI IHANAN KODIN SUOMESTA

Kreetalta adoptoitu Sia-koira nauttii elämästään Suomessa uudessa kodissaan.

Sia pääsi uuteen kotiin sunnuntaina 27.3.2016 kahden muun kreetalaisen hauvelin Ruutin ja Indyn kanssa. Uuden omistajan poika Juho toi koirat Haniasta ja Sia tuli reippaana kuljetusboksista ulos Helsinki-Vantaan kentällä. Se loikkasi reippaasti autoon ja kotimatka sujui hienosti uuden maman kyljessä takapenkillä.

Tutustuminen perheen vanhempaan koiraan Kokeen tapahtui ulkona kotipihalla eikä Sia arastellut uutta veljeään ollenkaan. Sisällä uudessa kodissaan tyttö nuuhki tarkasti kaikki paikat. Tämän tutustumisen jälkeen Sia pääsi pesulle, jonne tyttö houkuteltiin namipalojen avulla. Sia ei ollut kovin ihastunut pesusta, mutta sieti sen kuitenkin hienosti. Tämän jälkeen se sai ruuan ja valitsi nukkumapaikakseen omistajansa sängyn.

Sian ja Koken yhteinen ulkoiluttaminen on sujunut melko hyvin, kunhan omistaja vain pitää huolen ettei jää eri suuntiin lähtevien koirien hihnojen väliin. Sia kulkee hihnassa melko hienosti, tosin ehkä johtuen innokkuudesta tutustua kaikkeen, se kuitenkin vetää välillä. Kaikki ohi kulkevat aikuiset ihmiset kiinnostavat Siaa ja se haluaisi päästä tutustumaan heihin. Sia on päässyt myös tutustumaan toisiin koiriin. Se vähän pelkää rattaissa istuvia kovaa huutelevia lapsia ja pelkoa on aiheuttanut vanhempi rouva, jolla oli kävelykeppi. Sia arasteli tätä rouvaa niin paljon, että se lähti pontevasti kiskomaan omistajaansa toiseen suuntaan katsoen välillä taaksepäin, nousten takajaloilleen ja muristen. Sian uudella kotiseudulla oli keväällä runsaasti kaneja, joiden perään tyttö on innoissaan säntäillyt ja säikytellyt niitä karkuun.

Alkuun Sia ei haukkunut ollenkaan ja omistaja olikin ajatellut, että osaako se edes. Nykyään ääni on kyllä jo löytynyt. Yhdessä Koke-veljen kanssa koirat ryntäävät haukkuen eteisen ovelle, jos vain rapusta tai asunnon alapuolella olevasta autotallista kuuluu pieninkin ääni.

Sia nukkuu omistajansa sängyssä kiinni hänen kyljessään. Välillä pikku tassu on omistajan olkapäällä ja pusujakin Sia jakelee auliisti. Se on hyvin hellyydenkipeä ja omistaja yrittääkin jakaa rapsutuksia ja silityksiä tasapuolisesti kummallekin koiralleen.

Sia on sisäsiisti, eikä se ole tehnyt tarpeitaan kertaakaan sisälle uuteen kotiinsa. Eräänä aamuyönä Sia oli hypännyt sängystä, säntäillyt edes takaisin ja tullut omistajansa viereen vinkumaan. Omistaja oli uskonut Siaa ja päästänyt tämän ulos. Sen vatsa olikin ollut hieman sekaisin. Viisas tyttö, kun osasi itse pyytää ulos.

Sia on innokas leikkimään. Leluja ei voi kuitenkaan ainakaan vielä pitää jatkuvasti esillä, ettei uuden veljen kanssa tulisi kiistaa leluista. Omistaja onkin pitänyt koirille leikkihetkiä, jolloin kaikilla on ollut hauskaa. Sia on oikein ketterä ja nopea tyttö.

Ruuan kanssa Sia ei turhia kursaile. Ruokaa odottaessaan se vinkuu ja välillä hyppelee takajaloillaan. Koska Sia on hyvä syömään, se näyttää tällä esimerkkiä myös Koke-veljelleen. Ruokakupit tyhjennetään viimeistä murua myöten ja lopuksi nuollaan vielä toisenkin ruokakuppi.

Kaverukset ovat olleet myös kahdestaan kotona muutaman tunnin ajan. Ensimmäisellä kerralla omistajan naapuri oli käynyt katsomassa miten koirilla sujui ja hyvin ja rauhallisestihan niillä oli mennyt. Kun omistaja oli tullut kotiin, oli hänen makuuhuoneen kaapista otettu toinen lampaankarvainen tossu ja siitä nyhdetty runsaasti karvaa irti. Tossu oli kuitenkin säilynyt ehjänä. Omistaja uskoo, että Koke kaivoi tossun kaapista ja Sia hoiti karvan nyhtämisen. Vastaisuudessa makuuhuoneen ovi pysyy suljettuna silloin, kun koirat ovat kahdestaan kotona. Olohuoneen puista sohvapöytää Sia on rouskutellut kulmista. Omistaja hankasi niihin ensin sitruunaa, mutta koska sen teho katosi parissa päivässä, laitettiin tilalle ”Hajut pois” suihketta. Näin on sohvapöytä säästynyt enemmältä rouskuttelulta.

Sian iltalenkit olivat alkuun vielä lyhyitä, koska tyttö selvästi arasteli pimeää ja säikkyi pimeässä kuuluvia ääniä. Ajan kuluessa rohkeus lenkkeillessä on lisääntynyt mukavasti kuten myös lenkkien pituus. Sia menee mielellään haistelemaan muita koiria, mutta ensin hyvin varovasti. Koirapuistossakin tyttö on viihtynyt hyvin ja leikkinyt erityisesti yhden itsensä kokoisen tyttökoiran kanssa.

Sia on Suomessa lisääntyneen ulkoilun myötä alkanut nyt ontua ja omistaja käytti sen ortopedin vastaanotolla. Ortopedi suositteli vahvasti, että Sian toiseen etujalkaan jäänyt vanhan murtuman aiheuttama virheasento korjattaisiin leikkauksella. Leikkauksen ansiosta jalan asento saataisiin korjattua eikä siihen pääsisi kehittymään nivelrikkoa. Sia-tytön tassuun tehtiin korjausleikkaus syksyllä 2016.

Tässä vähän Sia-tytön kuulumisia. Sian uusi omistaja on hyvin onnellinen tästä kreetalaisesta tyttösestä ja tyytyväinen siitä, että hänen koiransa tulevat oikein hyvin toimeen keskenään, eikä suurempaa draamaa ole ollut.